Vastoin tosiasioita: kontrafaktuaaliset ajatuskokeet

Samoin kuin monet syy–seuraus-arviot, myös kontrafaktuaaliset ajatuskokeet ovat tietoihin perustuvia arvioita historiallisesti kiinnostavista ja tärkeistä kysymyksistä. Kontrafaktuaalisessa tutkimuksessa kysytään ”mitä jos olisi tapahtunut toisin?” ja pyritään rakentamaan mahdollinen maailma tämän muutoksen pohjalta.

* * *

Seuraavassa erittelen Richard Ned Lebowin artikkelin ”Counterfactual Thought Experiments: A Necessary Teaching Tool” (2007) pohjalta, mitä hyötyjä kontrafaktuaalista ajatuskokeista on historiantutkimuksessa. Lebowin mukaan kontrafaktuaalit

auttavat määrittelemään tutkimuskysymykset, joita pidämme tärkeinä ja vastaukset, jotka niihin löydämme. Ne ovat olennaisia opetusvälineitä ja ratkaisevia kausaaliväitteiden todeksi osoittamisessa. Yhtä lailla ne ovat välttämättömiä todellisen maailman seurausten arvioimisessa. (Emt., 157.)

Kritiikkiä kestävän ja hyödyllisen kontrafaktuaalisen ajatuskokeen rakentaminen vaatii paljon tutkimustyötä. Historiallisiksi tapahtumiksi kutsutut prosessit ja tilanteet ovat muodostuneet lukuisten eri tekijöiden tuloksena. Eri tapahtumien, tekojen ja tekijöiden yhteenkietoutuneisuus aiheuttaa ongelmia kontrafaktuaalien käytössä. Monimutkaisten historiaa uudelleen kirjoittavien kontrafaktuaalien ongelmana on niiden epätodennäköisyys, mikä heikentää ajatuskokeiden hyötyjä.

Tutkija itse on osa tutkimuksensa kontekstia, kuten Markku Hyrkkänen toteaa teoksessaan Aatehistorian mieli. Tutkijan omat ennakkonäkemykset vaikuttavat alustaviin taustaoletuksiin.

Esimerkiksi Neuvostoliiton 1930-luvun julmuuksissa Stalinia pidetään usein ratkaisevan merkittävänä tekijänä. Marxilaisuutta tai Leniniä puolustaville historiantutkijoille (usein voimakkaista poliittisista prosesseista kiinnostuneet tutkijat ovat itse jollakin tavalla poliittisesti motivoituneita) lähtökohtana tuntuisi olevan pikemmin ideaali siitä, miten asioiden ”olisi pitänyt mennä”. Tuttu humelainen on—pitäisi olla -ongelma on tässä siirtynyt menneisyyteen ongelmaksi oli—olisi pitänyt olla. Usein Stalinin hallinnon kohdalla pohditaan (kuten Lebowin mainitsema Carr) ”mitä jos Lenin olisi elänyt kauemmin” tai ”mitä jos Trotski olisi ollut Neuvostoliiton johtaja”.

Edellisenkaltaisessa ajatuskokeessa toimitaan kuitenkin sellaisen oletuksen varassa, että Stalin tosiasiassa oli ratkaiseva tekijä 1930-luvun vainojen synnylle. Poliittisesti toisella tavalla motivoituneet tutkijat voivat tehdä oletuksen, jonka mukaan sosialismin idea, Marxin kirjoitukset tai Lenin johtavat suoraan Staliniin ja hänen hallintonsa julmuuksiin – eli jotkin edeltävät vaikutteet nähdään ”syyllisinä” tapahtumiin. Lebow kutsuisi tällaisia ajatuksia myös kontrafaktuaalisiksi ajatuskokeiksi – kontrafaktuaali on implisiittisesti läsnä oletuksena, että jos asiat olisivat olleet toisin, Stalinia ei olisi koskaan ollut (sellaisena historian hahmona kuin hänet tunnemme). Lebow näin näkee kontrafaktuaalit olennaisena tekijänä kaikessa syy–seuraus-arviointien tekemisessä.

Edellä mainittujen esimerkkien kaltaisissa ajatuskokeiluissa ei kuitenkaan mielestäni pohjata tosiasioihin ja tutkimukseen, vaan pikemmin ajatusten lähteinä ovat uskomukset ja mielipiteet, josta kontrafaktuaalit sitten johdetaan. Oletus, että Leninin pidennetty elämä tai jokin muu Stalinin valtaannousun estänyt tekijä olisi samalla merkinnyt merkittävästi parempaa neuvostoyhteiskuntaa perustuvat ajatukseen Stalinin merkittävästä roolista, eikä tällaista kontrafaktuaalia voi mielestäni pätevästi hyödyntää historiantutkimuksessa. Tietyssä mielessä perustellumpaa on hakea Stalinin hallinnon selitystä toisesta suunnasta, eli sosialismista ja Leninistä, koska nämä ovat kronologisesti edeltäviä, eikä lopputulos näin pääse livahtamaan itse omaksi selittäjäkseen, mutta tällöinkin ylideterminoidaan vain tiettyjä vaikuttavia tekijöitä.

Todellisten tapahtumien yli- ja alideterminoituminen on eräs kontrafaktuaalien käytön hyödyistä ja samalla myös sen ongelmista. On tärkeää kyetä erottamaan, mitkä historiallisiin tapahtumiin vaikuttavista tekijöistä ovat vaikuttavimpia, määräävimpiä. ’Tapahtuma’ on aina monitahoinen, kompleksinen kokonaisuus, jossa on tapahtumalle välttämättömiä tekijöitä sekä monia muita, jotka saavat tapahtuman aikaan. Eri tekijöiden merkityksiä voidaan arvioida pohtimalla erilaisia mahdollisuuksia kontrafaktuaalisilla ajatuskokeilla.

Kun todella mahdollinen, hyödyllinen kontrafaktuaali on saatu rekonstruoitua, siitä voidaan saada apua tutkimuksen kysymyksenasetteluun ja historiallisten tapahtumien ymmärtämiseen.

Todellisuuden syvempi ymmärtäminen

Yksilön elämässä ”mitä jos”-kysymysten yksinäinen mietiskely voi olla mitä pahinta kidutusta. Historian tapahtumia (myös yksilöiden kohdalla) voi kuitenkin ymmärtää syvemmin käsittäessään, että tapahtumat eivät olleet välttämättömiä, vaan asiat olisivat saattaneet mennä toisinkin. Erilaisista vaihtoehdoista on toteutunut vain yksi mahdollisuus.

Tämän toteutuneen mahdollisuuden voi selittää paremmin ja ymmärtää syvällisemmin, jos voidaan selvittää, miksi muut mahdollisuudet jäivät toteutumatta. Mitkä kaikki seikat vaikuttivat tapahtumien kulkuun? Näin voidaan ymmärtää todellisuuden kontingentti luonne ja se, miten todellisuuteen on mahdollista vaikuttaa myös nykyhetkessä – asiat voisivat olla toisinkin.

Kontrafaktuaalisten kokeiden avulla voidaan tutkia, kuinka välttämättömiä historian tapahtumat ovat olleet. Ajatuskokeiden avulla on mahdollista miettiä ja vertailla eri historiallisten tapahtumien ja toimijoiden merkittävyyttä. ”Jossittelun” avulla merkitykselliset seikat voidaan erottaa vähemmän merkittävistä. Näin voidaan etsiä ja erottaa historiallisia käännekohtia ja – jos niin halutaan – ”suurmiehiä”. (Mitä jos Lenin ei olisi päässyt Venäjälle vuonna 1917? Mitä jos Hitlerin salamurha olisi onnistunut?) Kontrafaktuaalit helpottavat hahmottamaan mitkä muutokset todellisessa maailmassa ovat merkityksellisiä asioiden kululle.

Kontrafaktuaalisissa kokeissa on keskeistä myös eri tapahtumien merkittävyyden tutkimus eli eri seikkojen ”kausaalinen voima”. Kontrafaktuaaliset ajatuskokeet auttavat selventämään eri historiallisten tapahtumien ja prosessien välttämättömiä ja riittäviä ehtoja. Esimerkiksi 1930-luvun lama ei ole riittävä syy kansallissosialistien menestykselle Saksassa, sillä samanlainen lama ei nostanut vastaavaa liikettä kaikkialla. Samoin Adolf Hitlerin olemassaolo ei varmasti ollut riittävä, eikä todennäköisesti edes välttämätön ehto puolueen menestykselle – puolueen keulakuvana olisi ehkä voinut toimia toinen vastaava henkilö (mutta se olisi ollut toisenlainen todellisuus).

Seurausten ymmärtäminen ja keskustelun herättäminen

Ajatuskokeiden avulla voidaan tarkastella, millä teoilla on ollut suuri merkitys tapahtumien aiheutumiseen. Näin voidaan pohtia erilaisia vaihtoehtoja ja valintojen seurauksia. Esimerkiksi erilaisten valtioiden erilaisia olosuhteita ja kehityskulkuja voi pyrkiä ymmärtämään ”tosielämän kontrafaktuaaleilla” eli vertaamalla johonkin toiseen valtioon, jossa kehitys on ollut toisenlainen.

Kontrafaktuaalien avulla historiasta voidaan oppia eri toimintavaihtoehtoja ja niiden mahdollisia seurauksia miettimällä ja vertaamalla niitä tosiasioihin. Voidaan tarkastella esimerkiksi ”missä meni vikaan” ja tulevaisuudessa välttää samojen virheiden toistaminen vastaavan kaltaisissa valintatilanteissa (Stalinia tai Hitleriä ei ole enää päästettävä johtohommiin). Tässä kontrafaktuaalien merkitys on toiminnan korjaamisessa.

Kontrafaktuaalisten ajatuskokeiden kautta voidaan herätellä keskustelua historian tapahtumista ja erilaisista tehdyistä valinnoista. Poliittiset muutosliikkeet pohjaavat kontrafaktuaaleihin: mitä jos asiat olisivat toisin? Perinteisessä sosialistisessa ajattelussa yksityinen omistusoikeus on nähty nykyhetken ongelmien syynä ja oletuksena on, että jos tämä yksityinen omistusoikeus saataisiin kumottua, myös kaikki siitä (oletetusti) juontuvat ongelmat saataisiin hävitettyä. Näin poliittiseen (tai tieteelliseen) keskusteluun voidaan tuoda pohdintoja toisenlaisista mahdollisista maailmoista.

* * *

”Tosiasiat” ovat kiistanalaisia. Lebowin mukaan ne ovat sosiaalisia konstruktioita. Hän kutsuu yhteiskunnallisia tosiasioita ’heijastuksiksi’ käsitteistä, joita käytämme kuvatessamme yhteiskunnallista todellisuutta. Raja ”todellisten tapahtumien” ja kontrafaktuaalisten kuvitelmien välillä voi olla hyvin pieni.

Mitään tapahtumaa tai prosessia ei koskaan ole mahdollista saavuttaa kokonaisuudessaan, vaan sen hahmottamiseksi tekee välttämättä yleistyksiä, abstraktioita ja yksinkertaistuksia. Myös ”todellinen” historia on aina (osin) ”kuvitelmaa”, kertomuksia menneistä.

Kontrafaktuaaliset ajatuskokeet ovat hyödyksi historiantutkimuksessa, auttaen rajaamaan ulos ”mahdottomuuksia” tutkimuskohteesta, ja kiinnittämällä huomiota tapahtumien kontingenttiin luonteeseen, syventäen käsitystä historian tapahtumista.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s