Särkyneiden ikkunoiden mieli

Lähellä särkyneet ikkunat herättävät ihmisissä paljon tunteita. Ulkomailla tai Suomessa menneisyydessä särkyneet ikkunat tuntuvat olevan ymmärrettäviä, mutta saman tapahtuessa lähellä omaa todellisuutta, asia näyttää monille vaikealta. Mihin osutaan, kun osutaan ikkunaan?

anarkistimeemit

On tietenkin erilaisia rikottuja ikkunoita: yhdet on rikottu turhautumisesta, toiset humalaisen päähänpistosta ja kolmannet tietoisista taktisista syistä. Suomessa lähiaikoina mielenosoituksissa rikotut ikkunat on rikottu pääosin juuri tietoisesti ja selvin päin (tämä on oma ja monen muun mielenosoituksissa paikalla olleen havainto).

Tässä esitän ajatuksia siitä, mikä mieli tällaisen taustalla on. Esittämällä ajatuksia tällaisena ”ulkopuolisena ymmärtäjänä” en tarkoita, että suosisin tällaista taktiikkaa tai katsoisin sen hyödylliseksi, mutta ei myöskään ole politiikan tutkijan tehtävä tuomita sitä. Suomalaisessa mielenosoituskulttuurissa asia on uusi, ja on tiedostettava sen taustat.

* *

Yliopiston Gramsci-piirissä oli muutama vuosi sitten keskustelua siitä, miten se hetki, jolloin mielenosoittaja iskee ikkunaan, on oikeastaan hänen ainoa tapansa vapautua hegemoniasta. Se on hetkellinen irtiotto vallitsevasta todellisuudesta. Tällainen asian ”ymmärtäminen” tavoittaa erään puolen ikkunoiden rikkomisen syistä, mutta jää erittäin abstraktille tasolle.

Sabotaasi, omaisuuden rikkominen mielenosoituksissa, on toiminnan muotona lähtöisin osaltaan kyllästymisestä seisoskelumielenosoituksiin, joissa hiljaisena ja noloina pidetään kylttejä ja ehkä huudetaan muutama iskulause. Mielenosoituksesta voi olla sitten muutaman rivin uutinen seuraavan päivän lehdessä.

Selkeimmin ulospäin näkyvä syy taktiikalle onkin näkyvyys. Mielenosoituksen viesti saa todellisuudessa enemmän näkyvyyttä. Rauhalliset mielenosoittajat otetaan haastatteluihin ja he pääsevät pääuutisiin kertomaan miksi ovat osallistuneet mielenosoitukseen. On huomattava, että taktiikan tarkoituksena ei ole miellyttää ”suurta yleisöä” tai suunnata viestiä heille. Kohderyhmänä on nimenomaan ne potentiaalisesti kaikkein radikaaleimmat, juuri ne, jotka voisivat olla valmiita vastaavaan toimintaan, tai ainakin hyväksyvät sen.

Toinen selvä syy taktiikalle on suora fyysinen hyökkäys ja vahingonteko suuryrityksiä, ketjuja ja pankkeja vastaan (pienyrittäjien jne. ikkunoita rikkovat eivät ole niitä jotka tekevät sitä poliittinen teoria mielessään: heidän tekonsa ovat sitä köyhien turhautuneiden mellakointia). Teko rikkoo kapitalistisen yksityisomistuksen (eli pääoman) hegemonian, se kyseenalaistaa pääoman oikeudet, jotka on kirjattu valtion perustuslakiin. Tähän liittyy myös syvempiä teoreettisia perusteluja. Sillä pyritään myös näyttämään valtion ”heikkous”, eli se, että asiat ovat ihmisten teoista kiinni. Asioiden kulku ”normaalissa päiväjärjestyksessä” ja toimiminen lakien mukaan ei ole väistämätöntä, vaan asioiden tila on ihmisten toiminnasta kiinni. Asioiden nykytila koostuu teoista ja niitä voidaan toiminnalla myös muuttaa.

Tähän liittyy kiinteästi mielenosoittajien voimauttamisen elementti: ”Me voimme tehdä mitä vain!” Se vetoaa moniin, jotka kokevat olevansa vain muiden tekojen kohteita eivätkä hallitse omaa elämäänsä. Tähän liittyy myös se, että selväpäisten sabotöörien iskujen jälkeen useat voivat yltyä särkemään omaisuutta sattumanvaraisesti. He voivat purkaa turhautumistaan ja vihaansa.

Kolmas selvä syy taktiikalle on pedagoginen, eli sillä koetetaan provosoida poliisia ylilyönteihin ja pyritään näin näyttämään poliisin rooli pääoman suojelijana: valtio suojelee mieluummin pääomaa kuin mieltään osoittavia ihmisiä.

(Lisäksi omaisuuden särkemisen taustalla on tietenkin myös yksinkertaisesti yhteiskunnan särkemiä mieliä, eivätkä poliisin provokaatiotkaan ole syyttömiä.)

* *

Laiskuuttani en nyt jaksa hakea ja laittaa linkkejä, mutta omaisuuden rikkomisesta mielenosoituksissa löytää laajemmin tietoa hakemalla esimerkiksi tietoja mustasta blokista. Kyseessä siis on tietoinen taktiikka, eikä sattumanvaraista sekoilua. On eri asia onko se järkevää ja saavuttaako kukaan sillä niitä tavoitteita mihin pyrkii, mutta se on kuitenkin poliittista toimintaa ja taktinen valinta. Politiikan tutkimuksen näkökulmasta se on ymmärrettävä yhtenä mielenosoittamisen muotona.

Niin, ja alussa esittämäni kysymys ”mihin osutaan kun osutaan ikkunaan?” olisi pirun mielenkiintoinen käsiteltävä, mutta jää tässä täysin auki. Mistä kertoo se, että ihmisiä oikeasti kiinnostaa Subwayn tai Elinkeinoelämän keskusliiton ikkunat? Iskeekö se suoraan ihmisten turvallisuudentunteeseen, voiko se todella toimia siten, että se horjuttaa ”yhteiskuntajärjestystä”? Mitä rikotaan, kun rikotaan ikkuna?

Advertisements

6 thoughts on “Särkyneiden ikkunoiden mieli

  1. On todella ikävää, että kirjoittaja ei näe näissä mielenosoituksissa muuta kuin ”rikottuja ikkunoita” ja muita yksittäisiä tekoja. Yleenä elämä, ja varsinkin valtiollinen ja yhteiskunnallinen elämä on dynaaminen luova prosessi, joka on alituisessa virtaamisessa ja muutosprosessissa. Jos asioita tarkastaa laajemmassa perspektiivissä, niin huomataan että nykytapahtumat ovat ”aja hengen” hengen tuotteita, jotka alustavat suurta tulevaa prosessia: -LÄNSIMAIDEN TUHOA. Eli nykyinen länsimainen yhteiskuntamalli on käynyt liian ahtaaksi heikoille ja vähäosaisille ja on siten pakko ajaa alas ja luoda sitten jotain uutta. Mitä se sitten on? Sen näyttää tulevaisuus!

  2. Ollut kyllä hauska seurata reagointia näihin rikottuihin ikkunoihin. Some:ssa jengi on valmis lynkkaamaan tälläset anarkistihörhöt jotka hajottaa paikkoja ja häpäisee suomen lipun. Minusta on mielenkiintoista, miten tällänen materian tuhoaminen tuo esiin sellaset ihmiset jotka suuntaavat oman aggressionsa sitten näihin ikkunoiden särkijöihin. Eivät sikäli ymmärrä sitä, että tässä on nimenomaan tietoisesti pyritty vanhingoittamaan materiaa, ja se on aivan eri asia kun esim. vanhingoittaa väkivaltaisesti toisia ihmisiä. Silti tämä jälkimmäinen mentaliteetti näkyy ikkunoiden särkiöitä sättivässä vihaisessa kommentoinnissa.

    Jokanen vois vaan itteltään kysyä, kumpi aggressio on pahempi? Kumpi on oikeutetumpaa? Se joka kohdistuu ikkunoihin, vai se joka kohdistuu ikkunoiden rikkojiin?

  3. Psykoterapeuttini on sitä koulukuntaa joka uskoo, että ei vain mieli vaikuta kehoon vaan myös keho vaikuttaa mieleen. Eli jos hartiat on lysyssä, niin mielikin masentuu. Hän ehdotti minulle, että minun pitäisi alkaa käyttäytymään vapautuneemmin. Kävellä pää pystyssä, viedä enemmän tilaa ja muutenkin liikkua rohkeammin nyhjöttämisen sijaan.

    Ehkä jokin yhteiskunnan osa kärsii jonkinlaisesta joukkoneuroosista. Ehkä jotkut kyhjöttävät avuttomina, toimenpiteiden kohteina, ilman elämän hallintaa. Ja varsinkin voi olla, että he eivät itse tajua kärsivänsä neuroosista koska kun he katsovat ympärilleen, he näkevät muita samanlaisia ihmisiä. Vapautuisiko heidän mielensä jos he yht äkkiä tekisivät jotain kiellettyä ja ennen tekemätöntä?

    Joten ehkä on niin, että kun keho rikkoo rajoja, niin mieli seuraa perästä ja uusia ajatuksia joita ei ennen uskaltanut ajatella alkaa nousta mieleen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s